Esen verkko-oppimisympäristö henkilökohtaisen avun käyttäjille avattiin viikko sitten.
Ympäristön suunnittelu ja toteutus on ollut monivaiheinen prosessi, jota haluamme avata teille hieman.
Stea rahoitteisena toimijana koemme, että tämä on myös velvollisuutemme.
Taustatyö
Toteutimme vuonna 2022 erilaisia kyselyitä henkilökohtaisen avun käyttäjille ja ammattilaisille.
Näistä kyselyistä nousi esille tarpeita esimerkiksi matalan kynnyksen ohjaukseen ja neuvontaan
sekä sähköisiin palveluihin (esimerkiksi chat). Lisäksi teimme hieman omaa salapoliisityötä.
Maaliskuussa 2022 kävimme läpi valtakunnallisesti sillä hetkellä avoimena olleita henkilökohtaisen avustajan työpaikkoja.
Arvaatko, montako niitä oli auki tuolloin? Noin 600 työpaikkaa eri puolilla Suomea.
Avoimista työpaikoista teimme erityisesti kahdenlaisia havaintoja.
Ensimmäisenä huomasimme, että osassa työpaikkailmoituksissa oli työnhakijan kannalta melko niukasti tietoa.
Työ oli saatettu kuvata muutamalla lauseella, ja niistä saattoi puuttua esimerkiksi tarkentava tietoa työajoista.
Teimme johtopäätöksen, että ihmiset eivät aina tienneet, mitä työpaikkailmoitukseen pitäisi kirjoittaa.
Toisena asiana huomasimme, että useampi työpaikkailmoitus oli ollut näkyvillä jopa puoli vuotta!
Tämä oli ominaisuus, joka vanha te-palveluiden järjestelmä mahdollisti.
Tämä tarkoitti sitä, että työpaikkailmoituksen julkaissut henkilö odotti edelleen hakemuksia
tai vaihtoehtoisesti vanhentunutta ilmoitusta ei ollut osattu tai muistettu ottaa pois.
Vanhentuneet ilmoitukset vääristävät työpaikkailmoittelua niin,
että avoinna olevia työpaikkoja näyttää olevan tarjolla runsaasti.
Lisäksi työnhakijaa turhauttaa, jos hän ottaa yhteyttä useampaan työpaikkaan,
josta ilmoitetaan, että paikka on jo täytetty.
Työtä tarjoavan kannalta tilanne on haasteellisempi.
Jos työpaikkailmoitusta ei päivitä vaan se jätetään roikkumaan ja odottamaan hakijoita,
voi käydä niin, että ilmoitus ei tavallaan ”ole olemassa”.
Kun työnhakija etsii töitä, hän pystyy valitsemaan, että hakukoneet näyttävät hänelle uusimmat hakemukset
esimerkiksi kahden viikon ajalta. Työnhakijan valinta siis vaikuttaa suorasti siihen, millaisia hakemuksia hän näkee.
Jos henkilökohtaisen avun käyttäjän työpaikkailmoitus on ilmoitettu vaikka 1,5 kuukautta sitten
– kyllä ilmoitus on teknisesti olemassa, mutta käytännössä sitä ei välttämättä katso kukaan työnhakija.
Edellä mainitut esimerkit ovat valitettavia, mutta hyvin luonnollisia lopputuloksia siihen,
jos henkilö ei ole tottunut rekrytoimaan tai ei ole rekrytoinnin ammattilainen.
Teimme siis havainnon, että ihmiset (henkilökohtaisen avun käyttäjät) eri puolilla Suomea tarvitsevat siis lisää tietoa!
Sitä kyllä on tarjolla, mutta ei keskitetysti eikä tieto ole aina saavutettavassa muodossa.
Mitä lähdettiin tavoittelemaan?
Oppimisympäristön suunnittelulla halusimme luoda saavutettavan foorumin,
jossa henkilökohtaisen avun käyttäjät löytävät tietoa helposti.
Oppimisympäristön ensimmäisiksi kursseiksi valikoituivat hyvin alkuvaiheessa rekrytointi, perehdytys ja työsuojelu.
Välillisenä tavoitteena meillä oli myös vaikuttaa avustajan työn veto- ja pitovoimaan.
Kun työpaikkailmoitukset ovat informoivia työnhakijoiden kannalta, on todennäköisempää,
että avun käyttäjä löytää itselleen sopivimmat työnhakijat ja työnhakijat itselleen sopivimmat työpaikat.
”Match!”
Kun perehdytys tehdään huolellisesti ja järjestelmällisesti työntekijä sitoutuu paremmin työhön.
Perehdytys on myös osa ennakoivaa työsuojelua.
Työsuojelu -aiheella halusimme tarjota tietoa, joka turvaa henkilökohtaisten avustajien työnteon,
mutta sillä on suora vaikutus myös avun käyttäjien arkeen.
Työ tehdään turvallisesti, avun käyttäjät ja avustajat pystyvät tunnistamaan työn riskitekijöitä ja tapaturmat minimoidaan.
Ensi viikolla, julkaisun toisessa osassa avaamme vielä hieman tarkemmin suunnittelu- ja kehittämisprosessia.
Oppimisympäristön sisältöä suunnitteli henkilökohtaisen avun käyttäjistä koostuva kuusihenkinen tiimi.
