Honkalampi-säätiön juhlavuoden tarinoita ja tekoja osa 9

Markku Niemelä toimi Honkalammen kuntayhtymän erityishuoltopiirin johtajana vuosina 1986–2000 sekä oli säätiön hallituksen jäsenenä joitakin vuosia 90-luvulla. Pyysimme nykyään eläkepäiviään Järvenpäässä viettävää Markkua kertomaan, millainen maailma oli 30 vuotta sitten, kun Honkalampi-säätiötä lähdettiin perustamaan ja millainen hänen roolinsa säätiön perustamisessa oli.

”80–90 lukujen taitteessa huomattiin, että jos toimintoja aiotaan kehittää eteenpäin, ei voida turvautua vain kuntaliiton tekemään ja kuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Taloudellisen tilanteen muuttuminen huonompaan suuntaan antoi merkkejä kuntapuolella ja motivoi viemään säätiön perustamista eteenpäin. Toisaalta ennakoitiin silloista sote-uudistusta, joka sitten vuonna 1993 astui voimaan ja aiheutti radikaalin muutoksen valtionrahoitusosuuksien siirtyessä kunnille. Myös muualla oltiin samoilla linjoilla ja samoihin aikoihin Savon puolella lähti liikkeelle Savas”, Niemelä muistelee säätiön perustamisen lähtökohtia. 

Markku kirjoitti sen ajan etätöinä eli ilta- ja yöaikaan ensimmäiset versiot säätiön perustamisasiakirjasta sekä säännöistä. Hallintopuolta vietiin eteenpäin myöhemmin Mauri Ronkaisen ja Anelma Karin toimesta siihen saakka, kun säätiön nykyinen toimitusjohtaja Jouko Liukkonen astui remmiin mukaan.

”Silloisen kotini työhuoneesta näkyi talo, jossa asui nyt jo edesmennyt paikallisen Kehitysvammaisten tukiliiton aktiivi Teuvo Penttinen. Häneltä sain vinkkejä mitä kaikkia palveluita tarvitaan. Toisella puolella asui tutkija Tero Timosen ja hänen näkemyksensä auttoivat hahmottamaan mitä kaikkea voitaisiin tehdä enemmän, miten tietoa voitaisiin soveltaa erilaisiin palveluihin. Tämä yhdistelmä toi Honkalampi-säätiön toimintaan ja strategiaan mukaan kehittämistoiminnan alusta asti asumispalveluiden lisäksi”, Niemelä kertoo.

Kuntainliiton perustama säätiö ei ollut läpihuutojuttu. Niemelä kertoo, että epäilijöitä riitti ja moneen suuntaan jouduttiin vakuuttelemaan, miksi säätiö on viisas ja toimiva ratkaisu. Kun Honkalampi-säätiön toiminta käynnistyi lopulta melko nopeasti ja päästiin konkreettiseen tekemiseen, myös epäilijöiden mielet muuttuivat. ”Nopeasti konkretiaan pääseminen oli hyvä elämys. Se ettei jääty lamaan makaamaan, vaan jatketaan eteenpäin, loi uskoa myös tulevaan”, Niemelä summaa. Myös rahoitusneuvotteluissa silloisen Raha-automaattiyhdistyksen kanssa toivottiin kovimmillaan olevan laman keskelle jotakin näkymää tulevaisuuteen ja katsetta eteenpäin. Siihen tarpeeseen säätiö vastasi hyvin ja työ autististen lasten sekä perheiden auttamiseen nousi keskeiseen asemaan mm. silloisen AKIVA-projektin kautta.

Raikasta rakentamisen aikaa ja yhteistyötä moneen suuntaan

Kolmenkymmenen vuoden takaista aikaa Niemelä muistelee raikkaana rakentamisen aikana. ”Eikä vain konkreettisen talojen rakentamisen osalta vaan silloin rakennettiin ajastuksia ja toimintamallejakin”, Markku tarkentaa. Säätiön perustaminen toi säpinää myös kuntainliiton puolelle ja myöhempinä vuosina monia toimintoja siirtyi kuntainliitolta säätiölle. 90-luvun loppupuolella nähtiin myös kansainvälistymistä, johon liittyi monia EU-hankkeita, joissa oltiin mukana lähinnä työllistymiseen liittyen.

Kuntayhtymä ja säätiö tekivät tiivistä yhteistyötä alkuvuosina. Yhteiset keskustelut ja pohdiskelut olivat päivittäisiä, kun toimitilat olivat saman katon alla. Niemelä kertoo, että alusta asti säätiön toiminta oli eläväistä ja yhteistyötä tehtiin moneen suuntaan. Päivittäisiä yhteistyötahoja kuntien lisäksi olivat myös paikalliset tukiyhdistykset ja järjestöt. ”Pyrimme pitämään tiiviisti yhteyksiä ministeriöön sekä nykyiseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ja kaikki suunnat tietoisina siitä mitä kaikkea meillä oli vireillä. Kutsuimme pelottomasti virkamiehiä ja ministereitä kylään katsomaan ja kuulemaan tekemisiämme aina kun heitä Pohjois-Karjalassa vieraili – silloisesta pääministeri Esko Ahosta lähtien”, Niemelä muistelee. 

”Kyllä Honkalampi-säätiö on ollut monessa asiassa edelläkävijä. Esimerkiksi yksi alkuvaiheen hankkeista liittyen henkilökohtaiseen apuun oli aivan liian aikaisin suhteessa kaikkeen muuhun. Vammaispalvelulaki oli juuri astunut voimaan ja vain harva ajatteli, että henkilökohtainen apu palveluna sopisi kehitysvammaiselle tai autistiselle. Me tartuimme härkää sarvista ja aloimme kokeilla”, Markku kertoo. Myös tulkkipalveluihin liittyen Honkalammella oltiin todella aikaansa edellä: ”Jo 25 vuotta sitten kehitettiin kuvapuhelinta. Tekniikka ei vielä silloin ollut riittävän toimivaa, mutta tärkeää osaamista kertyi”, Niemelä jatkaa.

Niemelän mielestä säätiön hyvänä opetuksena voidaan pitää, että ei tarvitse olla mitään valmiiksi pedattua polkua, vaan voi ryhtyä tekemään ja kokeilemaan. ”Sitä kautta maailma antaa erilaisia mahdollisuuksia”, Markku kiteyttää.

Liekkö syy pioneerihengen vai jonkun muun, kasvoi säätiö odotettua nopeammin. ”Muistan, kun Joukon kanssa puhuttiin käytävällä joskus 90-luvun puolivälissä, että säätiölle täytyy saada tietty volyymi, että voidaan toimia myös omarahoitteisesti. Silloin ajateltiin, että ajateltu summa täyttyisi noin kymmenessä vuodessa, mutta säätiö meni vauhdilla eteenpäin ja tavoite täyttyi noin puolessa siitä”, Markku kertoo.

Säätiön tulevaisuus

Säätiön toimintaa Markku kertoo seuranneensa pääpiirteittäin jatkuvasti. ”Kyllähän sitä lapsenaan pitää. Huolta ei ole tarvinnut kantaa, koska se on porskuttanut niin hyvin eteenpäin ja olen voinut iloita säätiön eri saavutuksista”, hän toteaa. Vuosien varrelle on mahtunut myös kohtaamisia säätiössä toimivien henkilöiden kanssa eri yhteyksissä. Yhteistyötä on tehty töidenkin puolesta esimerkiksi Markun työskennellessä Etevassa, joka perusti nykyisin Honkalampi-säätiön tytäryhtiön Evantian.

Niemelän mukaan säätiö on instituutiona kestävimpiä, joiden kvartaali on 25 vuotta. ”Olen varma, että terveellä pohjalla toimivilla ja riittävän itsekriittisillä säätiöillä, kuten Honkalammella, on tulevaisuutta, joka mitataan sadoissa vuosissa”, hän sanoo ja jatkaa: ”On viisasta, että säätiö on lähtenyt laajentamaan toimintaansa Pohjois-Karjalan ulkopuolelle, eikä jatkossakaan ole syytä antaa maantieteellisten rajojen estää toiminnan laajentumista.”

Säätiön nykyinen slogan on Niemelän mielestä juurilla kiinni: ”Sitähän jo alusta asti haettiin, että maailma olisi pykälää parempi.”

Honkalampi-säätiön perustamatta jättäminen olisi ollut Markun mukaan iso virhe. Pohjois-Karjalaan ei olisi välttämättä lainkaan syntynyt nykyisiä säätiön tarjoamia palveluita, eikä ainakaan olemassa olevan kaltaista kokonaisuuta. Toiminta olisi ilman säätiötä varmasti pirstaleisempaa ja eri toimijoiden järjestämää.

Lopuksi Markku toivottaa hyvää elämää koko Honkalampi-säätiön henkilökunnalle ja hallitukselle rohkeutta katsoa aina eteenpäin ja uudistua. ”Ei itsetarkoituksellisella tavalla, vaan kyllä ne asiakkaat ja lähiyhteisö kertovat mihin suuntaan pitää mennä. Sieltä tulevaisuuden ainekset löytyvät. Ei kannata jäädä odottamaan, että joku muu tekee.”